Iho ihoa vasten

 Kun olet luonani; ihosi ihoani vasten, en tohdi toivoa, saati pyytää mitään. Kun olet poissa luotani, en haluakkaan muuta kuin sinut. Jos voisin jotenkin, jollain sanoilla kuvata kuinka paljon minulle merkitset, huutaisin sen ääneen heti.

 Me olemme kun Edward ja Bella, mutta kumpikaan ei ole lahna, eikä kumpikaan menopaussista kärsivä vampyyri. Mutta kuitenkin, me rakastamme toisiamme, rakastamme niin paljon, ettei edes sillä olisi väljä, jos jommalta kummalta puuttuisi sielu. Jommalla kummalla olisi kuitenkin tarpeeksi sielua, jotta sen voisi jakaa toisen kanssa.

 Käydessäni viereesi nukkumaan, toivon ainoastaan, ettei aamua tulisi ollenkaan, jotta voisin nauttia läheisyydestäsi ikuisesti. Loputtomasti. Ja kun aamulla herään, suljen silmäni kiinni, teeskennellen nukkuvaa, jotta aamua ei ehkä tulisikaan.

World made of glass

Kun on kauan katsellus mustaa, mattapintaista elämäänsä,
joka muistuttaa lasimaljaa ja sitoo uskomattoman helposti lämpöä,
lakkaa uskomasta, että on olemassa lasisia maailmoja.

Maailmoja, joihin aurinko paistaa kevät taivaalta.
Maailmoita, joissa varjot eivät pitene, vaikka on pimeää.

Sitä lakkaa uskomasta aamun kauneuteen, kun kompuroi pimeästä kupasta toiseen,
kuin sokea hautausmaalla. Ja ruumiin tavoin käy melkein yrittämättä taas makuulle,
vanhuksena odottamaan suloista kuolemaa.

Mutta jos onnistun näkemään taas kultaisen aamun valon,
pidän katollani teekutsut, siellä, mihin tähdet satavat talvella
ja jonka kesäinen aurinko lämmittää lämpimäksi.

Minua kuitenkin pelottaa; pelottaa etten enää osaakaan elää, jos joudun uudelleen pimeään
ja kuolen lopulta omaan tyhmyyteeni,
omaan onneeni,
koska en osaa elää ilman kaunista pimeyttä.

Toivo, rakkaus, usko

Nuole varpaitani, toivon orja, tyydytä alaston ruumini.

Käykää riviin kauniit naiseni, omat seksileluni. Nahkaa ja piiskaa, rajua rakkauta.

Tunnusta syntisi uskovalle. Lapsi kulta pappia panettaa.

Karamellikengät

Tyttö edessäni, pienissä karamellin värisissä kengissään
Karamellikengissään
Potkii ensisyksyn lehtiä, vaikka tuleva ei muistakkaan mitään

Hän avaa sateenvarjonsa hämyisen sumusateen saattelemana
Tanssiakseen sateessa
Minun sateessani, sillä mikä tahansa koskeekin häntä, on jollain tavalla minun

Karamellikenkänsä ovat märät, sukat lähes läpikuultavat
Hän hymyilee merkiksi
Tulevasta, kynttilöiden valaisemasta yöstä

Kaikki oikein

Kun on kompuroinut koko ikänsä pimeässä, mistä tunnistaa enään valon.

Minä konttasin polveni verille mustassa yössä, tuntematta mitään muuta kuin kipua.

Kun itkenyt itsensä uneen lukemattomat kerrat, haluaako enää mennä nukkumaan.

Olen nähnyt valvotut, itketyt yöt. Lopultakaan kukaan ei ole poistanut niitä kokonaan.

Jos on itkenyt itsensä kuivaksi, unohtaako miltä kyynelet tuntuvat.

Itkin yöt itkin päivät ja lopulta lopetin, kun huomasin, etteivät kyyneleet hyödytä mitään.

Kun ei tiedä mitään muuta kuin kipua, sitä unohtaa ilon ja nautinnon.

Niin siinä käy, ja kaikki maistuu tuhkalle.

Ja kun tarvitsee taas kykyä nauttia, se onkin niin vaikeaa. Kun yrittää löytää valon, tarvitsee jonkun opastamaan, kun pitää itkeä, ei ehkä pystykkään, mutta kuitenkin, haluaa tehdä kaiken oikein.

Sain sinut

Pimeässä juoksin lasiset kengät hajalle
Ja ryömin lopun matkaa kostealla maalla

Jossain kujien kaltaisten toiveiden
Tiilimuuratuiden loppujen kulmilla minä sitten kohtasin sinut

Jostain pienestä katusyvennyksestä tulit minua vastaan
Ja huomasin, etten enää ollutkaan eksyksissä, vaan kotona

Kun vaeltaa kauan omassa epätoivossaan,
Unohtaa lopulta, mitä onkaan olla onnellinen

Toivoin kauniita kestäviä sanoja
Ja sain lopulta niitä

Halusin tarkoituksen, rakkauden
Ja sain sen lopulta
Sain sinut

Omistettu yhdelle tietylle henkilölle

Oikein asiaakin

Olen vihdoinkin saanut raakaversion aikaiseksi lyyrisiä kirjoituksiani sisältävästä teoksesta. Mikäli blogini lukijat haluavat sähköisen version luettavakseen, tai tulostetun version postitettuna (asiasta voidaan keskustella). Niin olkaa hyvät ja lisätkää joko oma sähköpostiosoitteenne kommenttina tai ottakaa yhteyttä sähköpostilla.

Olisi ihanaa saada kommentteja ja kritiikkiä teoksesta. Oikeastaan melkein odotan sitä. Kiitos.