De Grönaste

He saavat Savonia- aterimet "häälahjaksi" ja muuttavat poltetun väriseen tiilitaloon, jonka toinen heistä on suunnitellut. Pihalla on jo perheauto, vaikka lapsen itku ja nauru puuttuukin pakkaspäivän jälkeen eteisestä. Vessan lattia on kaakeloitu uudelleen ja lastenhuone tapetoitu kuvoilla, jonka voi helposti vaihtaa uuteen, kun lapset kasvavat.
Ja kun heidän onnen päivänsä saapuu, molemmat seisovat adoptiotoimiston odotushuoneessa ja toinen heistä itkee. He syleilevät hetken, kunnes molemmata rauhoittuvat. Sisään tepsuttaa pieni hulivili, jonka he ensimmäisen kerran ovat tavanneet Puolalaisessa orpokodissa.
He nostavat pojan syliinsa ja matkaavat mustalla autolla omaan, turvalliseen kotitaloonsa.

Vuosien vieriessä poika, jolle annettiin nimeksi Oscar, varttuu ja kasvaa ja kun hän ensimmäisen kerran tuo lukion ensimmäisellä kotiin tyttöystävänsä Marin, hänen vanhempansa makaavat illalla sängyssä ja hymyilevät, sillä vuosien taistelu on ohi. Heidän rakkaansa on jo iso ja lähtee kohta, mutta he tietävät, että Oscar on aina heille sama pieni poika, jonka saamisen eteen he äänestivät Vihreitä seitsemissä vaaleissa peräkkäin ja kävelivät mielenosoituksissa jalkansa verille.

-

On ollut tosi paha olla viime päivät... tuntuu tavattoman rumalta ja kamalalta ja ahdistaa ihan hirveästi. Toivotaan, että tämä menee ohi.

Kuten on ehkä ollut kovin KOVIN ilmeistä, olen ollut hyvin ansaituilla lomilla (tosiasiassa kärsin mahtipontisesta taiteellisesta kuivumisesta juuri nyt), joten mitään uutta tänne ei ole ilmestynyt. Voin jakaa kaikille tässä ja nyt, että olen ollut super väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Sen lisäksi tunnen itseni jälleen tavattoman rumaksi ja lihavaksi.

Kiitos kun jaksoitte luke tämän tälle riville asti. Arvostan sitä todella.

T: Arttu