Terveiset Lontoosta

Siis todellakin. Olin koko alkuviikon Lontoossa, joten en ole tänne kirjoitellut, enkä kommentiakaan laittanut. Minulla oli hauskaa, vaikkakin matkat sinne ja takaisin olivatkin hyvin hermoja raastavat. Nykyisien tiukkojen turvamääräysten takia yli 100ml nesteet on kielletty ja kaikki lennolla mukana olevan nesteet tulee olla 1l uudelleensuljettavassa pakastepussissa. Lisäksi nesteet pitää asettaa turvatarkastuksessa erilliselle hihnalle. Vaikee, ihan hemmetin vaikeaa. Suomenkin päässä oli vielä helppoa, mutta sitten kun täytyi alkaa riisumaan jo kenkiään Stanstedin lentokentällä, olin saada hermoromahduksen.
Mutta kaikesta huolimatta minulla oli oikein hauska ja antoinen matka. Pidin Lontoosta hyvin paljon. Sen voisi kuvitella olevan teollistunut miljoona kaupunki: kylmä, etäinen ja tunkkainen. Todellisuus on hyvinkin toisenlainen. Lontoo on todella puhdas, lämmin ja kotoinen paikka. Sen suuresta asujamäärästä huolimatta siinä on jotain valloitavan pikkukaupunkin maista ahtaine kujineen ja idyllisine taloineen.
Nykyajan modernisuudesta huolimatta englantilaiset ovat onnistuneet säilyttämään englannin vanhaa henkeä, jota huokuvat historialliset rakennukset ja siistit puistot.
Luonteeltan huomasin englantilaiset ahkeriksi, kohteliaiksi ja avuliaksi. He saattavat vaikuttaa hieman snobeilta joidenkin silmään, mutta se on oikestaan vain satojen vuosien mahtavan historian tuomaa varmuutta itsestään ja muista.
Mikä olisikaan Englanti ilman sadetta? Suurimman lomaa vallitsi hyvinkin kaunis ja kesäinen sää, mutta tiistaina satoi. Vaikka isäni ja siskoni eivät siitä pitäneetkään, mielestäni se oli asiaan kuuluvaa.

No, tunnustamisesta kaikki alkaa

Siis ongelma tunnustamisesta kaikki alkaa: alkoholistit tunnustava olevansa alkoholisteja ja saavat apua AA:ssa, narkkarit myöntävät käyttävänsä ja syömishäiriöiset myöntävät ongelmansa niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.
No tässä on osa minun tunnustustani. Kaikki alkoi siis keskiviikkona, tai siis oikestaan kaikki on alkanut jo vuosi aijemmin. Tuli puhetta syömishäiriöistä ja siihen se jäi siltä erää, minulle vain huomautettiin, että olen kovin anorektikon oloinen. En oikein uskonut asiaa, jäin vain sanattomasti sitä miettimään.
Sitten tuli perjantai, eli tämä päivä. Selailin terveystiedon sanastoa, kun en muistanut sanaa leukemia (muistin vain että se on verisuoni syöpä) ja pysähdyin vain huolimattomasti sanan anoreksia kohdalle. Ehkä jollain tapaa epäonnekseni satuin myös lukemaan tuon pätkän:
Anoreksia nervosa
Syömishäiriö, laihuushäiriö, sairaalloinen lihomisen pelko.

Sillion tajusin sen: ei se keskiviikkoinen huomautus ollut tuulesta temmattu. Kärsin monista anoreksia peruspiirteistä: pelkään lihoamista todella paljon, tavoittelen täydellisyyttä, minun mielestäni tähän kuuluu se, että ihminen on laiha, pidän ruoan laitosta, olen pakkoliikkuja, jolle juoksusta on tullut pakkomielle, lisäksi olen oppinut hiljentämään nälän äänen. Vaikka minulla olisi nälkä, en syö. Syön vain silloin kun on sen aika.
Eipähän tuo vielä pahaksi ole yltynyt, mutta kaverinin mielestä se on pienuudestaan huolimatta liikaa. Ehkä minulla on ongelma, mutta se on hallinnassa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Aijon jatkaa tätä, mutta en aijo päästää sitä pahaksi: en ajo lakata syömästä, enkä lopeta liikuntaa, tavoittelen edelleen täydellisyyttä.
Mutta jos se joskus äityy pahaksi, niin lasken muutaman ihmisen varaan. Vanhempien ja yhden eristyisen ystäväni. Luotan heihin ja he auttavat minua, jos sitä tarvitsen. Mutta todistakaa kaikki tässä ja nyt: sanokaa minulle jos minulle tulee ongelma tästä, älkääkä hyväksykö vastaväitteitä hoidon suhteen minulta.

Cirkus is in town

Hurry, hurry

Dear childre

Cause cirkus is in town

Lot of clovns

Many wonders

Many things to do

But watch out also

Because cannibal is not a nice guy

Maailmahistorian turhin postaus

Tänään siis tulivat hakuu Nokian kaupungin kesätyöpaikat, ja oletetusti olin hakijoiden joukossa. Hain vanhainkodin puolelle töihin. Ongelmana kaikissa kesätöissä on juurikin se, että hakian pitää olla vähinttän 15 vuotta toukokuun lopussa. Olen syntynyt elokuussa, joten en koskaan voi hakea "oman ikäsilleni" tarkoitettuja töitä. Tehkää nyt joku helkkari jotakin asialle.

Mitäs muuta... no ei sitten oikeastaan mitään sen lisäksi että minulla oli tänään pakkomielle lenkille menemisestä. Saa nyt nähdäm että lähdenkö, vai en, mutta kyllä varmaan. Olen oppinut sen, että kun tulee tällainen tunne, niin sitä pitää vaan mennä. Muuten ei voi rauhoittua illalla kunnolla.

Meillä oli tänään ohjelmointia. Mukavaa ja ihan käytännöllistä, sekä hyvää ostata. Ei siltikään, että olisin mitenkään erittäin hyvä siinä. Tänään takeltelin Lotto ja Jokeri koneen kanssa, joka arpoi numeroita ja desimaalilukuja. Työ oli pohjimmiltaan ihan yksinkertainen, mutta erilaisilla variaatioilla siitä oli saatu hyvinkin haastava. Ohjelma jäi vielä hieman kesken, viimeistelen sen ensi viikolla.

Anteeksi nyt vaan tämmöinen randomi ja täysin turhanpäiväinen viesti. Ei vain ole tullut mitään vituttavaa vastaan, enkä ole mitenkään huonossa jamassa muutenkaan. Yritän jatkossa kirjoittaa jotain järkevämpää. Kiitos kuitenkin kun luitte näinkin pitkään. :3