Ivory

Darkness is closing in
I feel it in the bathroom floor, where I sit and cry
I don't want to show my breaking to anyone
I'm on the edge of breaking and falling down

Words don't come easily
I can't say a thing
I can't almost lye

Crystal tears on my cheeks can't comfort me
They don't make me feal good, or even better
Missery is my companion
Like shouting, voices will rape my world and murder me

Behind the ivory glass, I'm searching an exit

Copyrights A.J.Mäntylä

Pelottavaa

En uskalla sanoa taaskaan mitään ääneen. Hiljaisuus ei pelota minua yhtään enempää kuin ääneen sanominenkaan. Minua pelottaa. Ehkä vain vähän. En halua myöntää oikeastaan mitään.
En tiedä mikä minua vaivaa, nukun yöitä hassusti, näe kummallisia unia. Valveilla tunnen pientä ahdistusta ja se hämmentää.
En tiedä miksi. Mikään ei käy järkeen. Ihmismielen mielettömyyttä.

Välillä on paha olla. Todella paha olla. Peilistä minua katsoo lihava rumilus. Jokainen katse viiltelee kuin tikari. Pelkään maailmaa. Kuin lyöty koira kuljen katuja pitkin. Sataa ja on kylmä. Melkein itkettää. Ne ovat niitä päiviä kun haluaisit jäädä makaamaan sänkyyn, lämpimiin sisätiloihin. Minua itkettää.

Ihmisiä, hämmentävää, vaikka olen ruma

On kylmä
Vapisen jälleen
Talvi vielä murhaa minut, kun tulen tarpeeksi vanhaksi.
Ikuinen ongelmani.

Vastaani tulee ihmisiä
Hymyilen vaikka en tunne käsiäni
Huimaa pirusti, koska en ole syönyt iltapäivällä mitään

Miksi mikään ei koskaa tunnut olevan niin kuin haluaa?
Hirvitin taas itseäni taannoin
Se meni luojan kiitos ohi
En halua takaisin menneeseen

Kauniita sanat eivät riittäneet ennen
Nyt ne lämmittävät
Kaikki hämmentää

On outoa tuntea kaikki
On outoa että kaikki tuntevat, hyvällä tavalla vieläkin
Ihmeellistä kun ihmiset hymyilevät aamulla ja nauravat iloisesti kun tavataan
Hämmentävää, ihmisiä

Kuinka hellyyden kipeäksi voi ihminen enää tulla?

Ihoni pinta on viileä yksinäisyydestään. Pahat muistot palaavat virtana. Itkettää. Ahdistaa. Kaipuu makaa vierelläni yksinnäisessä sängyssäni, jossa pyörin etsien lohtua unestani.
Kaipaisin jotain sovitusta tuskalleni. Jotain hyvää yön peilillä leikkivälle elämälleni.

Sinä olet maailmassani, sulkemassa minut syliisi kun on jo hämärää ja maa on valkoinen lumesta. Sinä olet siellä, kun pimeä nielee minut. Sinä olet ja nimeät minut. Hautaat tyynyn hiuksillani ja sivelet omillasi käsivarsiani.
En voi varastaa sinua elämästäsi. Anteeksi kun valitan. On vaan pelottavan paha olla. Tekee mieli itkeä. Tiedän ettet voi olla kanssani jokainen hetki.

Vaikka kuinka koettaisin, en jaksa ikuisuuksiin yksin. Jokainen taisteluni hämärää vastaan päättyy tappioon ja ihanuuteni, joka on kuin päivä, tulee yön syömäksi. Ja hämärässä hapuilen kohti aamua. Kun ensimmäiset säteet valoa osuvat kasvoihin tunnen kuinka se lämmittää ihoani. Muistoni katoavat, deja vu katoaa jälleen. On jälleen timanttinen olo. Täydellinen ja ikuinen.

Nyt kun ajattelen asiaa, en muista että kukaan koskaan olis ollut kanssani kun minun on paha olla. Ei jakanut tuskaista hämärää joka tuntuu syövän minut. Pian jälleen makaan puuvillalakanoillani ja etsin lohtua päättymättömistä, tyhjistä, unohdetuista unista. Ja jään odottamaan lumen valkaisemaa aamua. Ehkä valoisa, kylmä ja kristallinen maailma ulkona jaksaa lämmittää minua, kun kaipaukseni sinuun on jo minut kylmettänyt sydämmen tuskalla.

Illan Aurinko

Vieressäni on käpertyneenä lämmin keho. Käteni ovat varovasti laskeutuneet hänen rintakehälleen. Puristan hellästi samalla kun silmäluomeni painuvat kiinni hämärän vuoksi. Huoneessani tuoksuu hänen tuoksunsa. Huumaavana ja lämpimänä. Sormissani viipuu kuuman ihon lämpö.

Nukahdan.

Herään varovaiseen iltahämärään. Minun ei pitänyt nukahtaa, mutta uni vei voiton. Hiljaa herättelen häntä, vaikka hädintyskin raaskin koskea häneen. En raaski edes liikahtaa, koska hän saattaisi herätä. Molemmat olivat nukahtaneet. Väsymys oli ottanut vallan.

Paitani on rypyssä, hiukseni pystyssä ja housuni puoliksi riisuttuina, vyönsolkeni painaa kevyesti lantioluutani. Pieni hipaisu huulilla poskelle ja nousen. Hän jää nukkumaan vielä hetkeksi hämärään.

Tahtoisin sytyttää kynttilöitä, on niin kaunis ja sininen syksyilta. Huoneessani tuksuu rakkaalleni.