Pimeää, vaikka kevät tulee?

Jälleen päivät pitenevät. Päivä päivältä on enemmän valoa, mutta siltikin sielussani vaanii pimeys, joka syvenee ja syvenee. Uneni ovat sekoittuneet todellisuuteeni. Tulen hulluksi, tai ainakin luulen. En enäätiedä, mikä on todellista ja mikä on mielikuvitukseni tuotetta. Joskus on paremmin, joskus huonommin, mutta tämä varmaan jatkuu ikuisesti.
Niin paljon valhetta. Ei konkreettista, vaan epätodellista. Pieniä valkoisia valheita, jotka pitävät minut järjissäni, kun tuntuu siltä, että sekoan. Olen peloissani. Haluan olla iloinen, normaali, onnellinen. Haluan unohtaa pahan olon, yksinäisyyden, katkeruuden, valheet ja painajaiset ja elää todellisuudessa.

Angel of Christmas

Falling snow
Angel of Christmas
Pale face with smile
Happy
Flyes away and blesses the world
Angel of Christmas
Angel of happines

Christmastime

Joulun aika on jälleen tulossa. En yhtään ihmettele, miten itsemurhatilastot pomppaavat pilviin joulun lähestyessä. Olisiko teistä mukavaa, jos kaikkialla mihin katsotte on aviopareja, onnellisia lapsia, pariskuntia, perheitä, ettekä itse kuulu kehenkään heistä. Teillä ei ole lapsia, vaimoa, aviomiestä, poikaystävää, tyttöystävää, eikä sukulaisia. Kun menette kotiin, ei ole ketään vastassa, talo on tyhjä ja autio.
Joskus tuntuu, että olen yksi heistä. Seison ulkona kylmässä, kun muut juhlivat sisällä.

Mutta minä rakastan joulun aikaa. Se on ainoa aika vuodesta, kun olen jollain lailla onnellinen. Pureva pakkanen, piparit, kakut, laatikot, glögi, karkit ja lahjat. Ne kaikki tekevät minut onnellisiksi. Minulla on perhettä ja ystäviä.
Niin on kaikilla ihmisillä. Aina on joku joka kaipaa sinua, odottaa sinua, rakastaa sinua. Sinulla on myös itsesi, se on arvokasta, joten miksi antaa se kaikki pois vain kuolemalla? Älkää nyt olko hölmöjä.