Tyttö edessäni, pienissä karamellin värisissä kengissään
Karamellikengissään
Potkii ensisyksyn lehtiä, vaikka tuleva ei muistakkaan mitään
Hän avaa sateenvarjonsa hämyisen sumusateen saattelemana
Tanssiakseen sateessa
Minun sateessani, sillä mikä tahansa koskeekin häntä, on jollain tavalla minun
Karamellikenkänsä ovat märät, sukat lähes läpikuultavat
Hän hymyilee merkiksi
Tulevasta, kynttilöiden valaisemasta yöstä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti