Kirjoitan taas pitkästä aikaa. En niinkään, etten vaan kerkiäisi tai mitään. Ei mitään. Ei tämäkään postaus mikään tärkeä ole, kunhan nyt vain kirjoitan tänne ilman mitään viisasta syytä. Mitään erityistä kerrottavaa ei ole, ja vaikka joitain asioita onkin, en vaivaudu lörpöttelemään niistä, koska ovat niin iloisia ja onnellisia, että kaikki jotka lukevat tätä blogia masentuisivat vielä enemmän.
Nyt on pääsiäinen, tai oikestaan 2. pääsiäispäivä, jos tarkka haluaa olla. En ole oikein tehnyt mitään järkevää muutamana lomapäivänäni. Kaikkea turhaa kylläkin. Olen: ollut syömättä hivenen enemmän, mutta mässäillytkin sen edestä sitten, katsonut paljon elokuvia, ollut lenkillä muutaman kerran, nukkunut tooosi paljon ja nähnyt hieman painajaisiakin, käynyt Tampereella, suudellut julkisesti, itkenyt hieman, syönyt ramenia, tehnyt Kalevalatyötä (luoja varjele) ja mitäs muuta.... siinä kaikki suurinpiirtein olikin. Ei sitten mitään muuta.
Pysykää kanavalla, kun jatkamme jälleen Maailman turhimpien postausten parissa xD
maanantai 13. huhtikuuta 2009
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Itkenyt silmät päästäni, taas vaihteeksi
Niin, siis vanhemmilleni selvisi tänään, että olen homo. Voisi kai sanoa, että hyvä, mutta kun se ei ollut ainoastaan sitä. Siinä oli myös paljon huonoa. Se oli jopa rankempaa, kuin olin kuvitellut. Isä otti asian ihan hyvin, koska sillä on oma taustansa näissä asioissa, kun sen paras kaveri on homo.
Mutta äiti oli ihan kamalan kova pala. Teki vaan mieli koko ajan paeta tai alkaa itkemään, mutta estin kuitenkin lopulta itseni. Se oli ihan kamalaa. Ei keskustelu äidin kanssa, vaan kuulla, kuinka sen ääni sortui lause lauseelta. Se toisti itseään hädissään. Sitten se vielä syyttää jollain lailla itseään, vaikka sanoin ettei tekisi sitä. Lapset oli sille yki tosi iso taakka sille, niin kuin minullekkin.
Sitten kun lopetettiin, äiti lähti itkien kauppaan, ja itse menin huoneeseeni itkemään. Teki mieli vaan itkeä ja itkeä ja itkeä. Tilanteen haastavuutta lisäsivät siskoni eiliset toilailut, joiden jälkeen se oli joutunut sairaalaan asti ja oli siellä vielä yönkin yli.
Sitten oli vielä ongelmana koko muu suku: eniten pelkäämme äidin kanssa mummini reaktiota, hän kun on vanha ja vielä oikein uskovainen. Ei taida ottaa sitä kovin kevyesti. Kaikkin muut ottaa asian varmaan vähän paremmin. Kamala tilanne kotona. Sisko vetää viinaa ja lääkkeitä, ja sitten on vielä ilmeisesti lesbo ja sitten vielä homo poika. Ihanaa, mehän ollaan kohta sateenkaariperhe ja vittu kaikki lääkityksellä. Mahtavaa.
Oikein sääliksi käy äitiä ja isää. On se nyt oikeasti kamala taakka. Sitten vielä sattuu sekin, että kaikesta huolimatta ne vielä ajattelee minua ja muita.
Mutta äiti oli ihan kamalan kova pala. Teki vaan mieli koko ajan paeta tai alkaa itkemään, mutta estin kuitenkin lopulta itseni. Se oli ihan kamalaa. Ei keskustelu äidin kanssa, vaan kuulla, kuinka sen ääni sortui lause lauseelta. Se toisti itseään hädissään. Sitten se vielä syyttää jollain lailla itseään, vaikka sanoin ettei tekisi sitä. Lapset oli sille yki tosi iso taakka sille, niin kuin minullekkin.
Sitten kun lopetettiin, äiti lähti itkien kauppaan, ja itse menin huoneeseeni itkemään. Teki mieli vaan itkeä ja itkeä ja itkeä. Tilanteen haastavuutta lisäsivät siskoni eiliset toilailut, joiden jälkeen se oli joutunut sairaalaan asti ja oli siellä vielä yönkin yli.
Sitten oli vielä ongelmana koko muu suku: eniten pelkäämme äidin kanssa mummini reaktiota, hän kun on vanha ja vielä oikein uskovainen. Ei taida ottaa sitä kovin kevyesti. Kaikkin muut ottaa asian varmaan vähän paremmin. Kamala tilanne kotona. Sisko vetää viinaa ja lääkkeitä, ja sitten on vielä ilmeisesti lesbo ja sitten vielä homo poika. Ihanaa, mehän ollaan kohta sateenkaariperhe ja vittu kaikki lääkityksellä. Mahtavaa.
Oikein sääliksi käy äitiä ja isää. On se nyt oikeasti kamala taakka. Sitten vielä sattuu sekin, että kaikesta huolimatta ne vielä ajattelee minua ja muita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)