Kuljen pimeitä kujia päämäärättömästi. Kaupungin valotkin ovat sammuneet ja on mustaa ja mustaa vaan, loputtomasti. Piemeys kai nieli minut, tai hukkasin itseni matkalla kotiin, kun tutut valotkaan eivät palaneet enää.
Kuulen sydämeni sykkeen pimeässä, se huutaa luokseen jotakuta, joka ei vieläkään ole kullut sen kutsua. Seison hiljaa hämärässä ja odotan.
Kai minun täytyy odottaa tuhat vuotta uudestaan ja uudestaa. Antaa sydämeni huutaa tuhannen meren yli sinulle. Liikaa olen menettänyt jo aikaa. Liikaa on mennyt ohi. Kokonaista tuhat vuotta ilman oikeaa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti