Puppets of destiny

Tyhjää tyhjän päälle. Niin käy, kun ihminen heittää elämänsä hukkaan ja yrittää sitten epätoivoisesti pelastaa sen, mitä rakastaa. Synkistä unistakin voi löytää lohtua ja pelastusta, mutta jos ottaa neuvoja vastaan epätoivolta, voi pian huomata menettävänsä kaiken itselle rakkaan.

Oman kuolemansa hetkellä saattaa katsella tukahdutettuja himojaan. Kun kasvattaa langenneen enkelin siivet ja katoaa aamun alkutunteihin, saattaa todistaa jäänteitä muiden maailmasta, vaan ei omastaan.

Baarin savuverhojen läpi voi löytää jonkun tyydyttämään omaa yksinäisyyttään, jonkun muun tuomaan lihallisia nautintoja. Jonkun muun, itsekkäisiin tarkoituksiin käytettävän ihmisen.

Satoja metrejä satojen metrien jälkeen. Kilometreittäin kulkemattomia polkuja toisissa todellisuuksissa. Kulkemattomia teitä johtamaan johonkin muuhun kuin tyhjyyteen. Ihmisiä tien varsilla, ihmisiä, joita saataa kohdata, jos hyväksyy menneen ja kulkee verisen tien edelliseen risteykseen, eikä tällä kertaa eksy matkallaan.
Mutta jos etsii itsellen uuden alun, voi hukata rakkainpansa toisesta menneisyydestä, tällöin täytyy vain sitoa katkeamattomat kultalangat kaikkien nilkkoihin ja viedä koko joukko mukanaan parempaan aamuun, kun aurinko muuttaa pilvet vaaleanpunaisiksi.

Mutta jos sataa ja tie pettää, ei tule eksyä tupakan savujen usvaan, ei tule langeta omaan turhamaisuuteen, vaan vetää naruista itsensä ylös, sillä olemmehan me maailman marionetteja, sidottuina ikuiseen kohtaloon.

Kuva: Deviantart, Puppet by ForsakenInnocense