Kun esirippu laskeutuu, elämän näytöksen lopuksi,
Tanssin jälleen yksin.
Melodia lakkaa muuttumasta ja olet kanssani.
Kauan sitten kohtalon erottamana, jossain märkien kallojen mailla
Leikatut liljat vannovat kostoa toisille kuninkaallisille.
Ja päättäväinen pimeys suunnittelee petoksen aamun hämärälle, ollakseen yhdessä aamun kanssa.
Eläen unessa, ei kukaan tajua ruumiin mätänevän.
Ja niin kuin joskus kauan sitten, nytkin joku uneksii uuden unen,
pienen ja hauraa, mutta täynnä yön taikaa.
Lohikäärmeet laulavat oodin siniselle taivaalle ja toinen kaksosista kuolee meren rannalle.
En tanssi enää koskaan yksin.
Hiljainen kuiskaus kuolemasta saa veden väreilemään, tehden tähdettömän taivaan täydelliseksi. Melodia, jota kukaan ei tunne soi jälleen. Laulan sen, mikä on kieletty.
Kuumat kyyneleet tahrivat toivon posket, sillä hän on rakastunut kuolemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti