sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Deathday

Olin yllättynyt tänää, kun olin oikeasti saanut jotain tehdyksi. Olin ajatellut, etten laiskuuttani saisi mitään merkittävää tehtyä, mutta toisin kävi. Tein englannin suulliseni tänään, vaikka kyseinen juttu on minulla vasta kahden viikon päästä.
Nyt olen ihan väsynyt, niskaani särkee, enkä jaksa edes ajatella.

En ole nukkunut levollisesti viime aikoina. Unet, joita en enää aamulla muista vainoavat minua päivät ja piinavat minua yöt. Nukun ihan sikeästi, mutta tyhjyys jäytää minua aamuisin. En tiedä mitä olen nähnyt, mutta en haluaisi nähdä mitään uudestaan.

Yötä seuraa päivä ja päivää yö, mutta minulle jokainen hetki on kuin henikökohtainen painajainen.

1 kommentti:

turhautunut kirjoitti...

painajaiset on perseestä. kokemusta on.