Parin viimepäivän aikana olen tiukkaan miettinyt, millä nimenomaisella tavalla haluasin kuolla.
On olemassa hyvinkin monta variaatioita tapahtumasta, jonka lopputulos on aina sama. Henkilökohtaisesti pitäisin ehkä kuitenkin itselleni sopivimpana kuolintapana hirttäytymistä tai silpomista. Toki tietenkin lääkkeet ja itsensä ampuminenkin ovat omalla tavallaan viehättäviä, mutta miellän ne hivenen alentaviksi ruumiita kohtaan.
Mutta nimenomaan itsenisilpominen olisi hyvin mielenkiinoista. Toki vielä lavastaisin näyttämön kuolemalleni, olen sentään sen verran turhamainen.
Turhamaisuudesta puheenollen, olen myö ajatellut paljon tulevaisuuttani, ja tullut siihen tulokseen, että en varsinaisesti tiedä, mitä haluan. Toki minulla on suuntaa, ja joitan päämääriä, joita haluan saavuttaa. Yksi niistä yli muiden olisi oma lapsi. Oma pieni suloinen ruskea silmäinen, tumma ja kihara hiuksinen pieni poika. Olen pohjimmiltani niin lapsirakas, että pelkästään lapsen ajatteleminen yhdistettynä ajatukseeni seksuaallisuudestani masentaa minut niin täydellisesti, etten enää saa happea.
Homoseksuaaleille ei myönnetä adobtiota, eivätkä kaksi miestä voi saada lapsia. Niinpä pelkäänkin, että unelmani omasta pienestä vauvasta sylissä jää vain kaukaiseksi haaveeksi, joka lipuu taivaanrantaan kaiken muun mukana.
Tietysti on itsekästä ajatella näin, sillä onhan maailmassa paljon muitakin ihmisiä, jotka syystä tai toisesta saa lasta tai lapsia, vaikka haluaisivatkin.
Eikä ainoastaan unelma lapsesta pidä minua hengissä. Olen pohjimiltani niin läheisyyden kipeä ihminen, että nimenomaan sen oman rakkaan löytämine on minulle hyvin tärkeää. Tästä kaiketikin koko onnettomuuteni ja masennukseni kierre on alkanut: siitä etten ole löytänyt ketään, jota rakastaa.
5 kommenttia:
Minäkin olen joskus miettinyt, millä tavalla haluaisin kuolla, vaikka en nyt periaatteessa ole koskaan oikeasti halunnut kuolla. Haluaisin ampua itseni. Aseet ovat jotain niin kaunista.
Minä ajattelen epäolennaisuuksia, en koskaan sitä mitä pitäisi. Ja joskus tuntuu että olen niin itsekäs ihminen, että minut pitäisi oikeasti ampua.
Minäkin inhoan sitä jos muut puuttuvat elämääni, mutta silti olen tällainen ihmeellinen nuuskija :'D Voisin parantaa tapani. Ehkä.
kerroit minulle tuosta lapsirakkaudestasi yksi päivä.
äh, tämä tuskin lohduttaa sinua, mutta jos koskaan saan lapsen sinusta tulee sen kummi. huom, jos koskaan tulen saamaan lapsia, en erityisemmin tällä hetkellä pidä lapsista, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
toivottavasti jakselet. nähdään maanantaina.
Joillakin ihmisillä tuntuu vaan olevan sellainen minä olen oikeassa ja tiedän kaiken -asenne, jota minä en voi sietää. Useimmat inhoavat minua koska luulevat että olen juuri tuollainen ihminen, mikä on sinänsä hassua : D
Kiva että joku tykkää lapsista. Itse en koskaan halua saada lapsia, kärsivällisyyteni on heidän kanssaan tasan nolla.
Jotenkin kolahti, kirjoitat hyvin :)
Itsemurhaleikki on mustuudessaan oikein viihdyttävää, siihen voi aina palata uudelleen ja uudelleen.
Lähetä kommentti