Tänään oli raskas päivä niin koulussa kuin kotonakin. Koulupäivä oli pitkä ja tylsä, ja suurimmaksi osaksi meille vain ilmoiteltiin taas uusia ja uusia kokeita. Kotona taas en pysty keskittymään edes syömiseen, kun häiritsevä päänsärky jäytää kalloani sisältä päin.
Haluaisin vain painaa lipasimmen ohimolleni ja tutkiskella aivojani seinältä lähemmin. Toki pelkästään tämä ajatteleminen huvittaa minua omituisen magaaperilla tavalla, vaikka olen aivan vakavissani aikeeni suhteen.
Tänään oli taas yksi niistä päivistä, jolloin haluan vain leikata kaikkille ihmisille suuremman hymyn ja ommella sen sitten kiinni. Voin vain kuvitella kaikkien wanabee pissiten ilmeen, kun terävä veitsi halkaisee heidän kielensä ja viiltää heidän kasvoihinsa hymyn, joka jää siihen ikuisiksi ajoiksi. Ja äskeisellä kommentilla en tarkoita kaikkia pissiksiä, sillä on olemassa muutama ihan siedetäväkin. Pikemminkin haluan tehdä sen muutamalle tietylle henkilölle.
Ainakin he hymyilisivät ikuisesti.
Olen viime aikoinna kuunnellut paljolti ooppera, en voi sille mitään. Pidän vain niistä niin paljon. Toki ne eivät masennuksessa ole parasta kuunneltavaa musiikkia, mutta laittaessaan Verdin La Traviatana soimaan, niin siitä löytää outoa lohtua. Ooperoissa kaikki on täydellistä: jokainen ääni, jokainen soitin, jokainen säe on täsmälleen oikean aikainen ja hyvä ja matalalta laulettu oopera on nautinto itsessään.
Toki joillekkuille ooppera ei sovi, eivätkä he voi sietää niitä, mutta henkilökohtaisesti pidän useimmista, tosin kieltäydyn ankarasti kuuntelemasta teoksia, jotka sisältävät korkealta laulavia naisvokalisteja, koska se vain on niin tuskaisan kuuloista.
1 kommentti:
sama juttu täällä päin.. :/
oppeeroista tosin en perusta. se on enemmänkin sun juttu.
Lähetä kommentti