Kun on kompuroinut koko ikänsä pimeässä, mistä tunnistaa enään valon.
Minä konttasin polveni verille mustassa yössä, tuntematta mitään muuta kuin kipua.
Kun itkenyt itsensä uneen lukemattomat kerrat, haluaako enää mennä nukkumaan.
Olen nähnyt valvotut, itketyt yöt. Lopultakaan kukaan ei ole poistanut niitä kokonaan.
Jos on itkenyt itsensä kuivaksi, unohtaako miltä kyynelet tuntuvat.
Itkin yöt itkin päivät ja lopulta lopetin, kun huomasin, etteivät kyyneleet hyödytä mitään.
Kun ei tiedä mitään muuta kuin kipua, sitä unohtaa ilon ja nautinnon.
Niin siinä käy, ja kaikki maistuu tuhkalle.
Ja kun tarvitsee taas kykyä nauttia, se onkin niin vaikeaa. Kun yrittää löytää valon, tarvitsee jonkun opastamaan, kun pitää itkeä, ei ehkä pystykkään, mutta kuitenkin, haluaa tehdä kaiken oikein.
2 kommenttia:
Blogisi on yhtä kauniisti kirjoitettu kuin aina, kiitos siitä.
Olen siis entinen Raatotanssi, pidin joskus yli puoli vuotta sitten sitä "Happiness is my ambition"-vinetysblogia. Nyt olen palannut takaisin uudistuneena : D
Lähetä kommentti