perjantai 5. helmikuuta 2010

Tuoksu laventelin ja hunajan

Hänen sormensa pyyhkäisee huulieni pintaa. Käsi tuoksuu laventelille ja hunajalle. "Sulla oli suklaata tossa", hän sanoo. Hän nuolaisee sormestansa suklaapalasen pois, suklaan, jonka hän pyyhki huuliltani. Hetken molemmat ovat hiljaa

Sitten hän kumartuu pöydän yli, tarttuu leuastani kädellään, leikkii hetken poskeni pinnalla ja suutelee sitten minua. Hänen huulensa ovat hieman karheat ja mastuvat hänen juuri juomalle teellensä.

Hetkeksi silmäni katsovat hänen silmiänsä, noita harmaansinisiä. Lopulta silmät sulkeutuvat ja humallun vajaan minuutin hiljaisuudesta enemmän kuin pitäisi. Enemmän kuin haluaisin. Hän päästää minut käsistää ja hymyilee kahvilan hämärässä. Hymyilen takaisin, hymyilen pyyteetöntä hymyäni, sillä tämä on muisto, jonka haluan pitää.

Ei kommentteja: