Mitä tapahtuu normaalille ihmiselle, joka hukkaa itsensä hämärään ja unohtaa kuka on ollut? Hän katoaa ja maailma menettää sen ihanan, kauniin ihmisen, joka hän on ollut. Pimeässä hänen nimeänsä kuiskitaan ja kadonneen ihmisen muistoista tulee tarinoita tuleville kadotuksen sukupolville.
Mitä tapahtui minulle? Minusta tuli osa kadotusta, mutta vain hetkeksi, siitä nousin kuin enkeli helvetin lieskoista. Pelastuin omasta henkilökohtaisesta helvetistäni ja murhaavin, pelastavin sanoin varastin itselleni pimeyden perintöprinssin paikan. Nousin kauneimmalle korokkeelle kadotettujen pelastajana.
Mitä maksoin tästä kaikesta? Sydämeni, joka jäi vielä hämärään, opastamaan kaikkia takaisin elämään, sielun kadotuksen tyjyydestä ja ankeuden autiudesta. Kyllä minä sydämeni takaisin saan, nyt olen sen vain uhrannut, uhrannut hyvän asian eteen. Uhrannut sen muiden toivoksi, muiden pelastukseksi, ja niin on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti