Rintakehääni sattuu, leikkasin ohuesti, mutta syvälle. Enemmän kuin naarmuja. Enemmän sieluun kuin ruumiiseen. Verta valui rintakehälleni.
Minulla on nimeni, sieluni nimi. Sydämeni nimi. Oma nimeni. Oma Toivoni.
Ihanan euforinen kipu, masokismin ilotulitus, seilaa rinnallani. Silti sisimpäni on tyhjä. Tyhjempi. Ei enää kipua.
Rintakehälläni sana HOPE, kaiverrettuna partaterällä. Kostea edelleen verestä. Omastani.
Mikä oli aloitettu, vietiin loppuun. Nyt se on tehty. Viimeisen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti