Kahvikuppi höyryää kädessäni
Poika pöydän toisella puolella hymyilee hieman
Avaa suunsa ja sanoo sen olevan mukavaa, kun tulin mukaan
Hymyilen kainosti takaisin ja katselen kahvikuppiani hetken
Olen istunut hänen kanssaan kahvilassa iäisyyden
Jutellut luoja ties kuinka kauan
Hän nousee ylös ja pukee takkinsa
Halaa minua ja suuntaa bussille
Hymyilen vielä, käännyn ja lähden lumisateeseen
Aamulla herään ja tiedän... se oli vain unta. Taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti