Siis todellakin. Olin koko alkuviikon Lontoossa, joten en ole tänne kirjoitellut, enkä kommentiakaan laittanut. Minulla oli hauskaa, vaikkakin matkat sinne ja takaisin olivatkin hyvin hermoja raastavat. Nykyisien tiukkojen turvamääräysten takia yli 100ml nesteet on kielletty ja kaikki lennolla mukana olevan nesteet tulee olla 1l uudelleensuljettavassa pakastepussissa. Lisäksi nesteet pitää asettaa turvatarkastuksessa erilliselle hihnalle. Vaikee, ihan hemmetin vaikeaa. Suomenkin päässä oli vielä helppoa, mutta sitten kun täytyi alkaa riisumaan jo kenkiään Stanstedin lentokentällä, olin saada hermoromahduksen.
Mutta kaikesta huolimatta minulla oli oikein hauska ja antoinen matka. Pidin Lontoosta hyvin paljon. Sen voisi kuvitella olevan teollistunut miljoona kaupunki: kylmä, etäinen ja tunkkainen. Todellisuus on hyvinkin toisenlainen. Lontoo on todella puhdas, lämmin ja kotoinen paikka. Sen suuresta asujamäärästä huolimatta siinä on jotain valloitavan pikkukaupunkin maista ahtaine kujineen ja idyllisine taloineen.
Nykyajan modernisuudesta huolimatta englantilaiset ovat onnistuneet säilyttämään englannin vanhaa henkeä, jota huokuvat historialliset rakennukset ja siistit puistot.
Luonteeltan huomasin englantilaiset ahkeriksi, kohteliaiksi ja avuliaksi. He saattavat vaikuttaa hieman snobeilta joidenkin silmään, mutta se on oikestaan vain satojen vuosien mahtavan historian tuomaa varmuutta itsestään ja muista.
Mikä olisikaan Englanti ilman sadetta? Suurimman lomaa vallitsi hyvinkin kaunis ja kesäinen sää, mutta tiistaina satoi. Vaikka isäni ja siskoni eivät siitä pitäneetkään, mielestäni se oli asiaan kuuluvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti