Ilmoitus

Hiljaisuus rikkoutuu pian, sillä palaan yo- kokeiden jälkeen kirjoitustyöhön.

Hyvää joulua

Radiosta särähtävät viimeiset säkeistöt Varpunen jouluaamuna- kappaleesta ja painan pääni reisillesi. Ilta on laskenut pohjoisen horisontin taakse ja pihan ainoat valot ovat peräisin lyhdyistä. Hyräilet hiljaa tuttua sävelmää ja nojaat sitten taaksepäin. Lasket kätesi päälleni ja silittelet hieman.

Äitini huutaa keittiöstä glögin olevan valmista. Hymähdät jotain ja kuiskaan korvaasi: "Se on kuitenkin terästettyä." Vedän sinut pieneen keittiöömme, joka pursuaa ruokaa ja lautasia jouluaterian jäljiltä. Katsot tuskatuneesti pipariröykkiötä pöydällä ja alat sitten keksiä vakuuttavan kuuloisia tekosyitä anopillesi.

Vedän sinut olohuoneen pöydän ääreen ja lasken lasisi pöydälle. Iittalan Tsaikka kolahtaa puupöydälle ja hymyilen sinulle. "Hyvää joulua rakas."

Kanyyli ja muita hauskoja sanoja

Kuulen päässäni ja stilettojen onton kaijun, kun kävelen sairaan linoleomilattialla, luurangon jalkani hölskyen mustaa satiinia vasten.

Suihkussa istun penkillä pää jalkojen välissä sillä en jaksa seistä, kun pyöryttää ja kaikki happi, mitä maailmassa on, ei riitä. Keuhkoni täyttyvät vain tyhjyydellä.

Ja muiden leikkiessä pihalla syön viimeiset vitamiinini ennen kuin ruoka tulee minuun pienestä pussista. Ja olen kerrankin kaunis, vitamiiniluuranko.

De Grönaste

He saavat Savonia- aterimet "häälahjaksi" ja muuttavat poltetun väriseen tiilitaloon, jonka toinen heistä on suunnitellut. Pihalla on jo perheauto, vaikka lapsen itku ja nauru puuttuukin pakkaspäivän jälkeen eteisestä. Vessan lattia on kaakeloitu uudelleen ja lastenhuone tapetoitu kuvoilla, jonka voi helposti vaihtaa uuteen, kun lapset kasvavat.
Ja kun heidän onnen päivänsä saapuu, molemmat seisovat adoptiotoimiston odotushuoneessa ja toinen heistä itkee. He syleilevät hetken, kunnes molemmata rauhoittuvat. Sisään tepsuttaa pieni hulivili, jonka he ensimmäisen kerran ovat tavanneet Puolalaisessa orpokodissa.
He nostavat pojan syliinsa ja matkaavat mustalla autolla omaan, turvalliseen kotitaloonsa.

Vuosien vieriessä poika, jolle annettiin nimeksi Oscar, varttuu ja kasvaa ja kun hän ensimmäisen kerran tuo lukion ensimmäisellä kotiin tyttöystävänsä Marin, hänen vanhempansa makaavat illalla sängyssä ja hymyilevät, sillä vuosien taistelu on ohi. Heidän rakkaansa on jo iso ja lähtee kohta, mutta he tietävät, että Oscar on aina heille sama pieni poika, jonka saamisen eteen he äänestivät Vihreitä seitsemissä vaaleissa peräkkäin ja kävelivät mielenosoituksissa jalkansa verille.

-

On ollut tosi paha olla viime päivät... tuntuu tavattoman rumalta ja kamalalta ja ahdistaa ihan hirveästi. Toivotaan, että tämä menee ohi.

Kuten on ehkä ollut kovin KOVIN ilmeistä, olen ollut hyvin ansaituilla lomilla (tosiasiassa kärsin mahtipontisesta taiteellisesta kuivumisesta juuri nyt), joten mitään uutta tänne ei ole ilmestynyt. Voin jakaa kaikille tässä ja nyt, että olen ollut super väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Sen lisäksi tunnen itseni jälleen tavattoman rumaksi ja lihavaksi.

Kiitos kun jaksoitte luke tämän tälle riville asti. Arvostan sitä todella.

T: Arttu

-

TV2:n Homoilta sai aikaa ennätyksellisen määrän eroamaan kirkoista.
Vihaan Päivi Räsästä.

Tuli uskomattoman hyvä mieli.

Keskustelu jatkui ja lisää ihmisiä erosi kirkosta.
VIHDOIN.

Lainaan kommentin poikaystävältäni: "Suomalaisissa on siis edelleen olemassa jotakin kyvykyyttä."

Kirkko syö itse itsensä omalla typeryydellään.
Se siitä, kun on unohtanut omat opetuksensa.

Nauran aina uutisia lukiessani ja kuulen Päivi Räsäsen kiljuvan: "Senkin antikristus!!"




Harvinaisen kummallinen postaus, joka on ihme aivoyrjöä. KOETTAKAA KESTÄÄ!