Kuulen päässäni ja stilettojen onton kaijun, kun kävelen sairaan linoleomilattialla, luurangon jalkani hölskyen mustaa satiinia vasten.
Suihkussa istun penkillä pää jalkojen välissä sillä en jaksa seistä, kun pyöryttää ja kaikki happi, mitä maailmassa on, ei riitä. Keuhkoni täyttyvät vain tyhjyydellä.
Ja muiden leikkiessä pihalla syön viimeiset vitamiinini ennen kuin ruoka tulee minuun pienestä pussista. Ja olen kerrankin kaunis, vitamiiniluuranko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti