Pimeässä juoksin lasiset kengät hajalle
Ja ryömin lopun matkaa kostealla maalla
Jossain kujien kaltaisten toiveiden
Tiilimuuratuiden loppujen kulmilla minä sitten kohtasin sinut
Jostain pienestä katusyvennyksestä tulit minua vastaan
Ja huomasin, etten enää ollutkaan eksyksissä, vaan kotona
Kun vaeltaa kauan omassa epätoivossaan,
Unohtaa lopulta, mitä onkaan olla onnellinen
Toivoin kauniita kestäviä sanoja
Ja sain lopulta niitä
Halusin tarkoituksen, rakkauden
Ja sain sen lopulta
Sain sinut
Omistettu yhdelle tietylle henkilölle
1 kommentti:
Toi eika säe on tosi kaunis. paitsi et tykkäisin jostain adjektiivista siinä Ja ja Ryömin, välissä ^^
Lähetä kommentti