Kun yö oli musta ja eloton, juoksin sokeana syliisi. Nytkin kun ajattelen sitä, kyyneleet kastelevat poskeni. Heräsin tänään uuteen päivään. Tajusin, kuinka loputtoman onnelliseksi sinä teet minut. Kuinka ihanan väriseksi värität maailmani.
Hymyni ja nauruni ovat jälleen aitoja, eikä kyynelissäni maistu katkeruus vaan huumaavat suudelmat. Maailman lopullakaan ei olisi merkitystä, jos olisit kanssani. Hirveän imelää sanoa noin. Hirveän kliseistä ja mieleni tekisin melkein perua moiset sanat, etteivät ne jossakin mustassa tulevaisuudessa vahingoita minua. Mutta ei, kärsin sitten sanoistani, jos niikseen tulee.
Olen löytänyt kauniita sanoja. Kestäviä sanoja, jos saan toivoa sydämeni pohjasta. Ja vaikka tietäisin maailman päättyvän huomenna, istuttaisin silti omenan siemenen maahan, suutelisin sinua ennen yötä ja viettäisin viimeisen, intohimon ja rakkauden täyttämän hetken kanssasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti