Kahvikuppi kädessäni ei heilahdakkaan
Suljen silmäni vain hetkeksi
Ja kun taas avaan ne, ilmeeni on iloinen
Valehteleva, jos haluaa sanoa asian toisin
Ei kukaan huomaa tällaista pientä tapausta
Et sinä erota ilmeideni vaihtumista:
Vanhan lahoamista ja uuden kokoamista
Voi minä nauraa ja onnitella
Ja sinä ostat sen helpolla
Otat vastaan valheen, koska olet täydellisen onnellinen
Mies vierelläsi hymyilee minulle
Hymyilee minulle ärsyttävästi
Mies, jonka olisi kuulunut olla minä
Mutta mitäpä sinä tiedät ihmisten tunteista
Ainakin minun tunteeni ovat sinulle yhdentekeviä
Yhtä yhdentekevää, kuin se, että viillät vieläkin syvemmältä sydämestäni
En minä sinulle näytä oikeita kasvojani
Et sinä ole sen arvoinen
Sen sijaan hymy kasvoillani pidättelen kyyneliä koko kotimatkan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti