torstai 11. helmikuuta 2010

Kiitos, saanko nauraa tälle ironialle?

Sait minut hymyilemään pitkästä aikaa
Unohtamaan kaiken muun
Kahvi oli tarkoituksetonta, se oli pahaa

Mutta seura oli tärkeämpää
Keskustelu
Ja se, että sait minut unohtamaan ikävät asiat
Olemaan hetken ajan ihan tavallinen

Se kävi niin kuin joskus leikilläni kirjoitin
Melkein täsmälleen, melkein jokaista piirtoa myöten

Nyt kun huomaan sen, minua alkaa naurattaa
Ja hymyilen sille, vielä kun menen nukkumaan,
Vaikka tiedän, että huomenna on jälleen yksi tuskainen päivä

Ei kommentteja: