Maailmani palaa pimeydessä luuytimeensä asti. Joskus kai se oli sateenkaaren värinen, täynnä laulavia lintuja, mutta nyt musta on sen muoto ja jokainen lintuni on kuollut.
Tyhjyys on osittautunut aavaksi ulapaksi, johon hukkuminen olikin niin paljon helpompaa, kuin muistin.
Tarotkorttini syttyivät palamaan ja valaisivat mustan meren hetkeä ennen kuin se pyyhki tsunamin tavoin kaiken elollisen ja kaiken tärkeän pois maailmasta. Kohtalon kahleet murenevat, kuin ne olisivat lasia, sokaisten minut palasillaan.
Unohdin itseni johonkin, hukkasin viimeisetkin rippeet olemassaolostani. Kuolema syleili minut ruohokentillä ja muistoni, tarkoitukseni, satoi alas pisaroina.
1 kommentti:
Oletko ihan kunnossa? Onko kaikki hyvin? A kulta rakas? Ethän ole tehnyt itsellesi mitään...?
Lähetä kommentti