Kuka minut haluaa?
Kenelle minut annetaan?
Tyhjyyden vedessä väreilee täyttymys, kun puhdas ääni halkoo hiljaisuuden. Uneen tuudittava väsymys lämmittää minua, vaikka nukahdan lumihankeen. Valkoista.
Aavikko kuivui aikaa sitten, suola on merestä jäljellä. Taivaan kansi on raudasta punainen, kun ihmiset peittivät jumalaisen, pahan, tappavan auringon. Ihoani polttaa.
Päivä ei enää paista, ei minulle eikä muille. Lunta ei enää sada, eikä tuuli hivele kasvoja. On tukahduttavaa, lämmintä, hiljaista. Haluan huutaa.
Hulluuden järkevyydestä en saanut koskaan nauttia. Kuin maa makaan ikuisena ja mukamas kuolleena maassa, vaikka kaikki elämä kasvaakin minusta. Mätänen.
Valkoinen hyväilevä hiekka hautaa kyynelteni kaivon. Tanssin kun jälleen sataa. Rautainen taivas rapautuu rikki ja aurinko paistaa jälleen. Tuttuna ja turvallisena lämmittää kasvoja. Vaaleat pilvet tekevät varjoja, nauran ja tanssin edelleen. Hymyillen.
Tulisiko joku, tanssimaan kanssani kosteaan hiekkaan, kaataisi minut sateessa maahan. Suutelisi taivaankin unohduksiin, kastelisi aaviko, viilentäisi lumen, herättäisi minut viileästä unestani. Jäähdyttäisi himon kuumuudella ikävästä polttavan ihoni. Vaadi minut, niin ehkä minut annetaan. Halua minut, niin saat minut. Ole se, jolle minut annetaan. Rakasta.
Copyrights owned by A.J.Mäntylä
1 kommentti:
Miksi sä osaat kirjottaa näin kauniisti? *sob* Mä en osaa kirjottaa muuten kuin sen helvetin masennuksen takaa, ja vituttaaaaa. :P
Lähetä kommentti