Pimeää, vaikka kevät tulee?

Jälleen päivät pitenevät. Päivä päivältä on enemmän valoa, mutta siltikin sielussani vaanii pimeys, joka syvenee ja syvenee. Uneni ovat sekoittuneet todellisuuteeni. Tulen hulluksi, tai ainakin luulen. En enäätiedä, mikä on todellista ja mikä on mielikuvitukseni tuotetta. Joskus on paremmin, joskus huonommin, mutta tämä varmaan jatkuu ikuisesti.
Niin paljon valhetta. Ei konkreettista, vaan epätodellista. Pieniä valkoisia valheita, jotka pitävät minut järjissäni, kun tuntuu siltä, että sekoan. Olen peloissani. Haluan olla iloinen, normaali, onnellinen. Haluan unohtaa pahan olon, yksinäisyyden, katkeruuden, valheet ja painajaiset ja elää todellisuudessa.