Tajusin tänään, monen vuoden jälkeen, että masokismillani ei näillä näkymin näy mitään rajoja. Tiedättekö tunteen, kun istuu ruokapöytään ja kun näkee veitsen, ajattelee automaattisesti, miltä se tuntuu kämmentä vasten, ja mitä muut tekisivät, jos juurikin sekuntia myöhemmin isket sen kämmenesi läpi niin, että veresi valuisi ulos.
Entä tunteen, joka tulee siitä että viiltää itseään paikkaan, jota muut eivät näe? Tai että raapii jalkojansa tai käsiänsä niin, että punaiset viirut kulkevat niissä?

No. Vaikka ette, niin uskokaa- enkä anna tätä neuvona kenellekkään (älkää toistako samoja virheitä, kuin minä)- mutta se saa minut tuntemaan itseni eläväksi. Vain maallinen kipu päihittää kaiken muun kivun, jos tarpeeksi yrittää.

I realised today, after many years that my masochism has no limits at all. Do you know the feeling, that when you sit on the table and you see the knife, you think automatically, how it would feel against your palm and what would everybody else do, if second later you would stap the knife trough the palm so that your blood would come out.
What about the sensation that comes out when you incise places nobody else sees? Or when you scrape your feet and arm so deeply, that red scratches run trough them?

Well, if you don't know, believe this- and I don't want to give this advice to anyone ( don't repeate the same mistakes I did)- but it makes me feel myself alive. Only the earthly pain can ovecome every other pain, if you try hard enough.