The few days that have passed, have left me hollow of everything. My mind has drifted far from my sight and every unkind word that has been sed to me from other people than my friends stapped me like daggers. I'm startin to think, that my life has deceived me and left me die alone in the dark.

One thing above all has become almost impossible to me to hope:

To be realy loved by someone.

Muutaman viimeksi kulunut päivä on jättänyt minut tyhjäksi kaikesta. Mieleni on ajelehtinut kauas näköpiiristäni ja jokainen epäystävällinen sana, jonka on lausunut joku muu kuin ystäväni, on pistänyt minua kuin tikari. Ajattelen, että elämäni on vihdoin pettänyt minut ja jättänyt minut kuolemaan yksin pimeään.

Yksi asia kaiken yläpuolella on tullut minulle melkein mahdottomaksi toivoa:

Tulla todella jonkun rakastamaksi.