Juurikin näinä viime päivinä olen alkanut kuolla.
Olen miettinut satoja tapoja tappaa itseni.
Yliannostuksella, hirttäytymällä, viiltämällä omaa lihaani,
jotta kipu, joka on jatkunut kohta ajasta ikuisuuteen vähentyisi edes vähän.
Jokainen hengenvetoni on muuttunut tuskaisemmaksi kuin edellinen.
En enää tiedä, kuinka kauan jaksan sinnitellä tai kuinka kauan jaksan uskoa, että kaikki muuttuu paremmaksi.
Voi olla, että loppu on vihdoin lähellä.
Yksi asia on varmaa: kun kuolen, aion hymyillä ja kiittää kuolemaa.