Kokonaisen viikon kestänyt lumi on sulannut ja vienyt mukanaan viimeisetkin rippeet uskostani parempaan. Vaikka kuinka yritän pysyä iloisena ja vaikka kuinka jaksan uskoa, todellisuus saavuttaa minut aina.
Ei ole onnelisempaa tulevaisuutta, ei onnellista loppua. On vain tuskaa, raadantaa, valheita ja lopulta, jos hyvä tuuri käy, rauhallinen kuolema.
Niinpä seuraavaa aamua ei ole mitään syytä odottaa, vaan alkaa ajan kulua, odottaen, että ehkä jonain päivänä tapahtuisi jotain joka muuttaisi elämän.
Turha moittia minua. Olen odottanut ja yrittänyt. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, mikään ei ole muuttunut. Kaikki on vain mennyt huonommaksi.
1 kommentti:
Vaikutat kovin tutulta.
Emme me varmaankaan tunne, tunnen tieltä päin vain muutaman ihmisen.
Ehkä muistutat minua jostain toisesta...
Paljon voimia.
Ja tarkoitan sitä oikeasti.
Lähetä kommentti