Pimeää, vaikka kevät tulee?

Jälleen päivät pitenevät. Päivä päivältä on enemmän valoa, mutta siltikin sielussani vaanii pimeys, joka syvenee ja syvenee. Uneni ovat sekoittuneet todellisuuteeni. Tulen hulluksi, tai ainakin luulen. En enäätiedä, mikä on todellista ja mikä on mielikuvitukseni tuotetta. Joskus on paremmin, joskus huonommin, mutta tämä varmaan jatkuu ikuisesti.
Niin paljon valhetta. Ei konkreettista, vaan epätodellista. Pieniä valkoisia valheita, jotka pitävät minut järjissäni, kun tuntuu siltä, että sekoan. Olen peloissani. Haluan olla iloinen, normaali, onnellinen. Haluan unohtaa pahan olon, yksinäisyyden, katkeruuden, valheet ja painajaiset ja elää todellisuudessa.

Angel of Christmas

Falling snow
Angel of Christmas
Pale face with smile
Happy
Flyes away and blesses the world
Angel of Christmas
Angel of happines

Christmastime

Joulun aika on jälleen tulossa. En yhtään ihmettele, miten itsemurhatilastot pomppaavat pilviin joulun lähestyessä. Olisiko teistä mukavaa, jos kaikkialla mihin katsotte on aviopareja, onnellisia lapsia, pariskuntia, perheitä, ettekä itse kuulu kehenkään heistä. Teillä ei ole lapsia, vaimoa, aviomiestä, poikaystävää, tyttöystävää, eikä sukulaisia. Kun menette kotiin, ei ole ketään vastassa, talo on tyhjä ja autio.
Joskus tuntuu, että olen yksi heistä. Seison ulkona kylmässä, kun muut juhlivat sisällä.

Mutta minä rakastan joulun aikaa. Se on ainoa aika vuodesta, kun olen jollain lailla onnellinen. Pureva pakkanen, piparit, kakut, laatikot, glögi, karkit ja lahjat. Ne kaikki tekevät minut onnellisiksi. Minulla on perhettä ja ystäviä.
Niin on kaikilla ihmisillä. Aina on joku joka kaipaa sinua, odottaa sinua, rakastaa sinua. Sinulla on myös itsesi, se on arvokasta, joten miksi antaa se kaikki pois vain kuolemalla? Älkää nyt olko hölmöjä.

At the end...

Kokonaisen viikon kestänyt lumi on sulannut ja vienyt mukanaan viimeisetkin rippeet uskostani parempaan. Vaikka kuinka yritän pysyä iloisena ja vaikka kuinka jaksan uskoa, todellisuus saavuttaa minut aina.
Ei ole onnelisempaa tulevaisuutta, ei onnellista loppua. On vain tuskaa, raadantaa, valheita ja lopulta, jos hyvä tuuri käy, rauhallinen kuolema.
Niinpä seuraavaa aamua ei ole mitään syytä odottaa, vaan alkaa ajan kulua, odottaen, että ehkä jonain päivänä tapahtuisi jotain joka muuttaisi elämän.
Turha moittia minua. Olen odottanut ja yrittänyt. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, mikään ei ole muuttunut. Kaikki on vain mennyt huonommaksi.

Uusi viikko, joka saattaa olla tuskallisempi, kuin edellinen

Olin niin väärässä itseni suhteen. Hetken luulin jo, että olin ehkä tullut lähemmäs pintaan, mutta tosiasiassa vastaan tulikin äkkisyvää ja vaivuin lähemmäs pohjaa.

Haluan itkeä, mutta kyyneleet eivät tule. Henkeni salpaantuu niin, että en saa henkeä. Jokainen minuutti on toinen toistaan tuskaisempi. Selkääni sattuu, kun henki ei kulje ja syvältä sisimmästäni kumpuaa kipu, joka ei hellitä, vaikka teen mitä. Toivon jo, että pystyisin edes itkemään, mutta ei. Kyyneleet eivät tule.

En saa yhtään sanaa suuhuni, että voisin puolustaa itseäni, en yhtään sanaa, jotta tuntisin oloni paremmaksi. Kaikki kaatavat paskaa päälleni ja jos sanon jotain vastaan minulle nauretaan. Ihan kuin olisin joku vitsi. Ilman mitään arvoa. Ilman toivo paremmasta elämästä, joka voisi tehdä minut edes hetkeksi iloiseksi.

Kuolkoon kaikki pois. Tai kuolisimpa minä edes.

Pain for the painless, Love for the loveless

Its weekend at last. Snow has managed to cover the land to it's white veil. More important, I think that I might be under recovering or something like that at least. We'll se how long that is going to last. Maybe few weeks at most.

On jälleen viikonloppu. Lumi on onnistunut peittämään maan valkoiseen huntuunsa. Tätä kuitenkin tärkeämpänä pidän, että saatan olla jonkinlaisen paranemisen alussa jäälleen, tai ainakin jotain sen suuntaista. No, katsotaan nyt, kuinka kauan tätä kestää. Ehkä muutaman viikon- korkeintaan.

Poet

I revealed the inner me
I revealed the life that I locked up.
One night… and suddenly everyone knew.
Due to the toxins in my blood.
But I’m not complaining.
Because it was good
And I had fun
And I finally got everything off of my chest.
But it’s still on my mind.It’s still there…

I’m a broken poet
And he doesn’t know it
Because he’s the one person I didn’t tell
When my veins were clogged with happiness
I merely smiled and wished him well.